Kolumni | Suomi tarvitsee lisää lihaksia kaupallistamiseen ja kansainvälistymiseen
Suomessa osataan kehittää, suunnitella ja ratkaista vaikeita ongelmia. Seuraava kasvuloikka vaatii, että osaamme yhtä määrätietoisesti yhdistää erilaista osaamista, nähdä kaupallisia mahdollisuuksia ja rakentaa niistä haluttavaa, ostettavaa sekä kansainvälisesti skaalautuvaa liiketoimintaa.
SUOMEN vienti nojaa osaamiseen –mutta kapeille hartioille. Elinkeinoelämän keskusliiton vuoden 2026 yrityskysely kertoo, että Suomessa on nyt arviolta 23 000 yritystä, jotka tekevät vientiä tai muuta ulkomaankauppaa. Vuonna 2025 määrä oli 22 000.
Kyselyn mukaan noin 7 000 yritystä on kansainvälistymisen kasvuvaiheessa, 6 000 yritystä on käynnistämässä kansainvälistymistä ja lisäksi 6 000 yritystä harkitsee aloittamista.
EK:n raportti kuvaa tilannetta positiivisena vireenä viennin ja ulkomaankaupan näkökulmasta. Raportti tuo samalla esille kuinka Suomen vientipohja on edelleen kapea: noin kaksi kolmasosaa kokonaisviennistä syntyy vain sadan yrityksen kautta.
Kaksi kolmasosaa kokonaisviennistä syntyy vain sadan yrityksen kautta.
Tämä osuu aika hyvin siihen, mitä konsulttina kuulen keskusteluissa yritysten kanssa. Useampi kertoo täysistä tilauskirjoista, kasvavasta kansainvälisestä kiinnostuksesta ja kasvun mahdollisuuksista sekä tavoitteista.
Valitettavan usein kuulen myös tarinan toisen puolen, kuinka kansainvälistymistä ja vientiä on rakennettu, testattu ja toteutettu ja sitten tulee se – ”mutta”.
Vaikka ”mutta” tässä yhteydessä ilmentää haasteita ja hankaluuksia, se kertoo kuitenkin tärkeän viestin kunnianhimosta ja tavoitteellisuudesta, halusta kasvaa Suomen rajojen ulkopuolelle.
Tämän kunnianhimon ja toteutumisen välillä on vielä rakentamatonta maastoa.
Kaikkea arvokasta ei tarvitse keksiä
Itse uskon vahvasti havaintoihin ja oivalluksiin. Sen sijaan, että metsästämme seuraavaa suurta innovaatiota, seuraava suomalainen vientimenestys voi löytyä jo olemassa olevasta osaamisesta.
Pidän eri alojen osaajien törmäyttämistä tärkeänä. Muotoilija voi auttaa näkemään käyttäjän ja asiakkaan tarpeen. Tekninen osaaja ymmärtää ratkaisun mahdollisuudet. Kaupallinen osaaja haastaa pohtimaan, missä arvo oikeasti syntyy ja kuka siitä on valmis maksamaan.
Sama pätee kumppanuuksiin. Uutta arvoa voi syntyä, kun iso ja pieni yritys, uusi ja kokenut toimija tai eri toimialat yhdistävät osaamisensa. Rovaniemeläinen kiertotalousyritys Aisbois Oy hyödyntää muun muassa puurakennusteollisuuden massiivipuutuotteiden tuotannossa syntyviä hukkapaloja oman tuotantonsa ja muotoilunsa materiaaleina. Näin se edistää kiertotaloutta ja ymmärrystä siitä, miten tuotannossa syntyviä materiaalien sivuvirtoja voidaan hyödyntää tehokkaammin uuden luomisessa.
Olemassa olevalle teknologialle voidaan löytää uusi käyttötarkoitus, tai yhdistää se palveluun, jolloin ratkaisu voi saada aivan uuden merkityksen toisen markkinan tai käyttöympäristön näkökulmasta.
Olemassa olevalle teknologialle voidaan löytää uusi käyttötarkoitus, tai yhdistää se palveluun, jolloin ratkaisu voi saada aivan uuden merkityksen toisen markkinan tai käyttöympäristön näkökulmasta. Tästä hyvä esimerkki on teknologiayritys Pictue Oy ja sen reaaliaikainen kuvadokumentointi rakennushankkeiden ja projektien seurannassa.
Tai sitten se, mikä meille voi olla itsestään selvää, voi toiselle olla rahan arvoinen palvelu, kuten vaatetusyritys Winterent Oy:n talvivaatteiden vuokrauspalvelu. Mieti, mikä lisäarvo tällä voi olla Lappiin matkaavalle perheelle, kun paikallisoloihin sopivat vaatteet ja varustepaketit saa tarvittaessa koko perheelle etukäteen verkosta lomakohteeseen toimitettuna.
Rohkeutta kohdemaan valintoihin
Keskusteluissa ovat toistuneet samat kohdemaat kuten Pohjoismaat sekä Baltia ja Puola. Kun katsotaan 2025 vuoden Tullin vientitilastoja, niin EU:n sisäkauppa pysyi suunnilleen samalla tasolla kuin vuonna 2024. Varsinainen kehitys tapahtui EU:n ulkopuolisille markkinoille, jossa kasvua on 7,3 prosenttia verrattuna edelliseen vuoteen, kärjessä Lähi-Idän markkinat sekä Amerikan mantere, sekä tutut Norja, Sveitsi ja IsoBritannia.
Tämä antaa tärkeän havainnon, että siinä missä EU:n markkinat voivat olla stagnaattiset ja imu hitaampi, EU:n ulkopuoliset markkinat tarjoavat mahdollisuuksia, erityisesti kehittyvät markkinat, esim. ilmaston muutosten, vesi-infrastruktuurien ja jätteiden hallinnan näkökulmista.
Uskallan väittää, että meillä on kaikkea sitä, mitä kansainvälisen kasvun menestystarinat vaativat.
Siksi onkin arvokasta pohtia jokaisessa yrityksessä kansainvälistymisen tuomia mahdollisuuksia avoimesti. Mitkä markkinat ovat yrityksen tarjooman kannalta optimaalisimmat? Miten nykyisiä tuotteita ja palveluita voi tarkastella uudesta näkökulmasta ja löytää niistä uuden kilpailuedun. Markkinoita ei kannata valita vain sillä perusteella, että ne ovat lähellä tai että ”näin muutkin tekevät”.
Uskallan väittää, että meillä on kaikkea sitä, mitä kansainvälisen kasvun menestystarinat vaativat. Kysymys on enemmänkin siitä, että olemmeko riittävän uteliaita näkemään tutussa osaamisessa uusia mahdollisuuksia, riittävän rohkeita haastamaan totuttuja markkinavalintoja ja riittävän avoimia tuomaan erilaisia ihmisiä yhteen, oivaltamaan yhdessä jotain, mitä kukaan ei olisi yksin nähnyt.
