Kolumni | Tekoälymurroksen suurin kilpailuetu on mielikuvitus
Tekoäly antaa kaikille samat työkalut, jolloin ratkaiseva kysymys ei ole, kuka osaa käyttää niitä tehokkaimmin, vaan kuka osaa kuvitella niiden avulla jotain, mitä ei vielä ole olemassakaan.
TEKOÄLYKESKUSTELUISSA yksi sana nousee ylitse muiden: tehokkuus. Miten tekoälyllä tehdään enemmän, nopeammin ja halvemmalla? Miten automatisoidaan rutiineja, tehostetaan prosesseja ja vapautetaan ihmisten aikaa tuottavampaan työhön?
Tärkeitä kysymyksiä, toki. Mutta samalla tehokkuuspuheessa on jotain kovin mielikuvituksetonta.
Jos tekoälyn suurin lupaus on se, että teemme nykyiset asiat hieman nopeammin, käytämme ehkä aikamme suurinta teknologista murrosta yllättävän vaatimattomasti ja kunnianhimottomasti.
Tehokkuudesta tulee oletusarvo
Tekoälytyökalut leviävät vauhdilla kaikkien saataville. Samoja malleja, sovelluksia ja kyvykkyyksiä käyttävät pian niin suuret kansainväliset yritykset kuin pienet suomalaiset toimistotkin. Siksi itse teknologiasta on vaikea rakentaa pysyvää kilpailuetua.
Jos kaikki voivat tuottaa tekstin kymmenessä sekunnissa, kymmenessä sekunnissa tuotettu teksti ei ole erityinen saavutus. Sama koskee kuvia, analyysejä, konsepteja ja ennen pitkää monia kokonaisia työprosesseja.
Tekoäly tasaa pelikenttää. Silloin kiinnostavaksi muuttuu se, mitä teemme tällä uudella kyvykkyydellä.
Voimme käyttää tekoälyä siihen, että tuotamme nykyisiä asioita enemmän ja nopeammin. Tai voimme kysyä paljon vaikeamman kysymyksen: mitä voisimme nyt tehdä, mikä ei aikaisemmin ollut mahdollista? Jälkimmäinen kysymys vaatii teknologian sijaan mielikuvitusta.
Uutta ei synny optimoimalla vanhaa
Muotoilussa tämä ajatus on tuttu. Hyvä suunnittelu ei tarkoita vain olemassa olevan tuotteen tekemistä hieman kauniimmaksi tai nykyisen palvelupolun hiomista vähän sujuvammaksi. Parhaimmillaan muotoilu auttaa näkemään kokonaan toisenlaisen tavan ratkaista ongelma.
Sama ajattelutapa tarvitaan nyt tekoälyn kanssa. On uskallettava kysyä, millaista palvelua voisimme tarjota, jos nykyisiä teknisiä rajoitteita ei olisi? Millainen asiakaskokemus olisi mahdollinen? Mitä sellaista voisimme suunnitella, mitä emme olisi vielä pari vuotta sitten edes harkinneet? Tässä kohtaa tekoälykeskustelu muuttuu teknologiakeskustelusta luovuuskeskusteluksi.
Tekoäly paljastaa mielikuvituksen puutteen
Tekoälyä on helppo syyttää keskinkertaisuudesta. Se tuottaa keskinkertaisia tekstejä, keskinkertaisia kuvia ja keskinkertaisia ideoita. Mutta ehkä ongelma ei aina ole tekoälyssä. Jos pyydämme sitä tekemään meille saman asian, jonka olisimme muutenkin tehneet, vain nopeammin, lopputulos on väistämättä tuttu. Tekoäly optimoi tehokkaasti maailmaa, jonka olemme sille määritelleet.
Teknologian kehittyessä mielikuvituksesta tulee entistä selvemmin ihmisen vastuulla oleva tehtävä. Tarvitsemme ihmisiä, jotka osaavat kysyä toisin. Yhdistää asioita, joita ei tavallisesti yhdistetä. Nähdä vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja tehdä niistä ymmärrettäviä muille. Tarvitsemme siis juuri niitä kyvykkyyksiä, joita muotoilijat, luovat ammattilaiset ja strategit ovat harjoittaneet pitkään.
Kilpailu käydään siitä, kuka kuvittelee rohkeimmin
Tekoälyn kiinnostavin vaikutus ei lopulta ehkä ole se, että saamme enemmän aikaan vähemmällä. Paljon kiinnostavampaa on se, että mahdollisen rajat liikkuvat.
Kun toteuttamisen kustannus laskee ja kokeilemisen nopeus kasvaa, yhä useampi idea voidaan tehdä näkyväksi, testata ja hylätä tai kehittää eteenpäin. Asioita, jotka ennen vaativat kuukausia, suuria tiimejä tai huomattavia investointeja, voidaan kokeilla päivissä.
Se on valtava mahdollisuus luovuudelle. Mutta vain, jos emme käytä kaikkea tätä uutta kapasiteettia vanhan maailman tehokkaampaan pyörittämiseen. Tulevaisuuden voittajia eivät ole ne organisaatiot, jotka ottivat ensimmäisinä käyttöön oikean tekoälytyökalun. Eivätkä ehkä edes ne, jotka automatisoivat eniten. Uskon, että menestys tarkoittaa rohkeutta kysyä kaikkein kiinnostavimman kysymyksen: Mitä sellaista voisimme nyt kuvitella, mikä vielä tällä hetkellä on vielä mahdotonta? Ja kykyä panna tämä ajatus käytäntöön.
KIRJOITTAJA
Jenny Antonen on Ellun Kanojen toimitusjohtaja, strategisen viestinnän ja muutosjohtamisen asiantuntija. Hänellä on pitkä kokemus strategioiden toimeenpanosta, organisaatioiden uudistamisesta sekä johtamisen ja kulttuurin kehittämisestä. Antonen auttaa johtoa tekemään muutoksesta ymmärrettävää, strategiasta arkea ja ihmisistä muutoksen tekijöitä. Hänellä on pyrkimyksenä tehdä joka päivä joku iloiseksi.
