Kolumni | Biofiilinen suunnittelu osana uutta muotoilun Suomi-kuvaa
Suomalainen muotoilu tunnetaan maailmalla selkeästä estetiikastaan ja toimivista esineistään. Nyt sen seuraava kehitysvaihe näyttää olevan siirtymä muodosta vaikutuksiin: miten tilat, materiaalit ja palvelut vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin, käyttäytymiseen ja kokemuksiin? Biofiilinen suunnittelu tarjoaa yhden vastauksen tähän muutokseen.
SUOMALAINEN muotoilu on perinteisesti yhdistetty esineisiin, materiaaleihin ja tunnistettavaan estetiikkaan. Sen vahvuuksia ovat olleet selkeä muotokieli, käytännöllisyys ja arjen toimivuutta korostava ajattelu. Ikoniset huonekalut, valaisimet, tekstiilit ja käyttöesineet ovat rakentaneet suomalaiselle muotoilulle kansainvälisesti arvostetun maineen.
Muotoilun toimintaympäristö on kuitenkin muuttunut. Muodon, materiaalin ja visuaalisen ilmeen rinnalle on noussut kysymys käyttäjäkokemuksesta: miltä tuote, palvelu tai ympäristö tuntuu, ja ennen kaikkea miten se vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen, päätöksentekoon ja toimintaan? Muotoilu ei enää rajoitu esineisiin, vaan sitä tarkastellaan yhä useammin keinona ohjata kokemuksia, ratkaista ongelmia ja luoda vaikuttavampia palveluita sekä liiketoimintaa.
Yksi tämän hetken kiinnostavimmista muotoilun suuntauksista on biofiilinen suunnittelu. Sillä tarkoitetaan suunnittelun lähestymistapaa, jossa luonnon elementtejä, materiaaleja, valoa, muotoja ja rytmejä hyödynnetään ihmisten hyvinvoinnin, toimintakyvyn ja käyttäjäkokemuksen tukemiseksi. Biofiilinen suunnittelu on siis osa laajempaa muutosta, jossa muotoilun arvoa tarkastellaan yhä enemmän sen vaikutusten kuin sen ulkoisen ilmeen kautta. Kyse ei ole pelkästään kasveista tai luonnon tuomisesta sisätiloihin, vaan siitä, miten ympäristöt voivat tukea keskittymistä, palautumista, viihtyvyyttä ja ihmisen luontaista tarvetta yhteyteen ympäristönsä kanssa.
Tässä kehityksessä biofiilinen suunnittelu tarjoaa yhden näkökulman siihen, miten ympäristöt, materiaalit ja tilakokemukset voivat tuottaa mitattavaa arvoa niin yksilöille, organisaatioille kuin yhteiskunnallekin.
Kasvavan epävarmuuden ja informaatiokuormituksen keskellä ihmiset odottavat ympäristöiltään ja palveluiltaan sekä turvallisuuden tunnetta että merkityksellisyyttä. Tässä kehityksessä muotoilu näyttäytyy entistä enemmän luottamusta rakentavana tekijänä, keinona luoda toimivia, inhimillisiä ja kestäviä kokemuksia niin arkeen, työelämään kuin kulutukseenkin.
Tulevaisuuslinssillä tämä alkaa näyttää väistämättömältä kehitykseltä. Yksi iso suunta on luottamuksen muutos. Kun informaatioympäristö kuormittaa, ihmiset luottavat yhä enemmän siihen, mitä he kokevat omin aistein. Kokemus toimii todisteena: onko tila rauhoittava vai levoton, tuntuuko palvelu reilulta, onko läsnä selkeyttä vai kiireen estetiikkaa. Samalla luonto ja resurssit kiristyvät reunaehdoksi. Hyvä sekin. Materiaalivalinnat eivät ole makuasioita, vaan strategisia päätöksiä: kestääkö tämä käyttöä, voiko tämän korjata, onko tämä pitkäikäinen ja turvallinen valinta?
Materiaalivalinnat eivät ole makuasioita.
Ja sitten on hyvinvointi. Ei trendinä tai lifestyle-kielenä, vaan toimintakykynä. Kun arki kuormittaa, tila alkaa joko tukea tai sabotoida sitä, mihin ihminen pystyy. Hyvä suunnittelu on käytännössä ihmisen tapa järjestää kaaosta. Tilasuunnittelun osalta se tarkoittaa valaistusta, akustiikkaa, pintoja, rytmiä ja luontoviitteitä niin, että ihminen voi palautua, keskittyä ja kohdata toisiaan.
Megatrendeihin syntyy aina vastatrendejä, ja juuri niissä tämä näkyy konkreettisesti. Digikiihtymistä vastaan syntyy analogin kaipuu. Aidot materiaalit, hiljaiset siirtymät, valon rytmi ja akustinen mukavuus alkavat näyttäytyä ylellisyytenä, koska ne eivät vaadi hermostolta jatkuvaa valmiustilaa. Yksi näistä ilmiöistä on kiinnostus biofiiliseen suunnitteluun. Ja varmaa on, että hyvinvointipuhetta vastaan syntyy myös jonkinlainen hyvinvointipesun vastareaktio. Ihmiset kysyvät, onko tämä vain sana vai näkyykö se käytännössä. Vastuullisuuspuhetta vastaan syntyy todentamisen tarve. Mistä tämä tulee, miksi tämä valittiin, mitä tapahtuu elinkaaren lopussa.
Tässä kohtaa suomalainen muotoilupuhe voi olla vahvimmillaan, jos se pysyy konkreettisena, kuten olemme tottuneet, eikä jää symbolitasolle. Meidät tunnetaan valosta, vuodenajoista, hiljaisuudesta, puusta ja kivestä, mutta seuraava askel on puhua niistä kokemuksina. Näen tässä biofiilisen suunnittelun.
Luonto ei ole sisustuselementti, vaan pikemminkin suhde. Se on rytmi, valo ja materiaali, joka tuntuu kehossa. Kestävyys ei ole asketismia, vaan käyttöikää, eli korjattavuutta, huollettavuutta, patinaa ja pitkäjänteisyyttä. Hyvinvointi ei ole pehmeyttä, vaan selkeyttä, siis tilaa, jossa ajatus kulkee ja ihminen rauhoittuu. Siksi puhun usein feel tankista. Think tank muotoilussa antaa suunnan, mutta feel tank myös varmistaa, että suunta on ihmiselle mahdollinen. Ja jotta tämä ei jäisi puheeksi, se täytyy osata sanoittaa niin, että muotoilu on ostettavissa.
Biofiilisen suunnittelun, kuten kaiken muunkin muotoilun, elinehto on sen kyky tuottaa ymmärrettävää arvoa. Luonnonläheisyys tai vastuullisuus eivät yksin riitä perusteeksi, jos niiden vaikutuksia ei pystytä osoittamaan. Kun biofiilinen ajattelu kytketään konkreettisiin hyötyihin, siitä tulee myös helpommin ymmärrettävää ja omaksuttavaa. Väheneekö arjen kitka? Tukeeko ympäristö keskittymistä ja palautumista? Lisääkö se tilojen käyttöikää tai vähentääkö se kuormitusta?
Vaikutuksia voidaan tehdä näkyviksi havainnoinnin, käyttäjäpalautteen ja yksinkertaisten mittareiden avulla. Juuri tässä näen biofiilisen suunnittelun suurimman potentiaalin: ei esteettisenä suuntauksena, vaan vaikuttavuuden kielenä.
Siksi uskon, että suomalaisen muotoilun seuraava kansainvälinen menestystarina ei välttämättä ole yksittäinen esine tai materiaalinen innovaatio. Se voi olla kyky suunnitella ympäristöjä, palveluita ja kokemuksia, jotka tukevat ihmisten hyvinvointia, rauhoittavat hermostoa ja käyttävät luonnonvaroja viisaasti. Kun tähän yhdistetään suomalainen teknologiaosaaminen, syntyy kilpailuetu, jonka merkitys voi kasvaa tulevina vuosina huomattavasti.
KIRJOITTAJA
Anna Tiula on helsinkiläinen sisustusarkkitehti ja suunnittelutoimisto Helsinki Interiorsin perustaja. Puhujana ja kirjoittajana hän sanoittaa muotoilun muutoksia ja tulevaisuutta viestinnän, kaupallistamisen ja tilasuunnittelun rajapinnassa, think tank ja feel tank -otteella, trendien ja vastatrendien kautta.
