Onko tässä Suomen rähein museo?
Suomen Moottoripyörämuseo on Tripadvisorissa Lahden vetonaula. Museo on kaupallisesti kannattava.
PRÄTKÄHIIRI Riku Roudolla oli jo nuorena unelma.
Kaksitoistavuotiaana hän hankki ensimmäisen moottoripyöränsä, salaa vanhemmiltaan. Rahat hän oli saanut keräämällä kuparihylsyjä Hennalan sotilasalueen lähistöltä ja myymällä ne romukauppiaalle.
Rahoitus ensimmäiseen moottoripyörään hankittiin kekseliäällä tavalla.
Vanhemmat olivat kyllä havainneet, että poika vietti paljon aikaa toisaalla. Tietenkään he eivät tienneet seikkailuista mitään, millä oltiin. Huolehtivainen äiti alkoi pakkaamaan aamuisin matkaan voileivät maksamakkaralla.
Eväille oli käyttöä, sillä leivän välissä olevalla maksamakkaralla sai lahjottua ampumarataa vartioineen koiran.
”Vartiokoira seurasi niillä reissuilla mukana, kun keräsin metalleja. Olihan se vähän vaarallista”, Riku Routo hekottelee heinäkuussa 2026 Lahden Niemessä sijaitsevassa Moottoripyörämuseossaan, jota johtaa puoliso Maarit Routo.
Headlandin jälkilöylyt
Edellisviikonloppuna alueella järjestettiin Headland-festivaalit. Jokavuotista tapahtumaa järjestää Roudon poika Jori Routo yhdessä räppäri Asteen kanssa. Kävijämäärät tapahtumassa ovat kasvaneet vuosi vuodelta.
VIP-puolella vastaan tuli monia liike-elämästä tuttuja kasvoja ja puitteet olivat viimeisen päälle. Tunnelmallisia sohvarykelmiä ruohomatoilla valoketjujen alla, palmuja, mitä erilaisempia kulinaristisia nautintoja, laatukahveja ja Kangen-vettä.
Toilettien luona oli hyvät puitteet laittautua ja vaikkapa korjailla meikkiään.
Näyttävä festivaalialue on nyt purettu ja loppusiivoukset tehty. On hämmentävää, miten eri näköinen koko niemi on, kun näyttävä tapahtuma on korjattu paikalta. Tavaraa on viety pois arviolta 30 rekkalastia.
”Jori ja Aleksandra, jotka menivät kihloihin Headlandin päätyttyä, vastaavat yhdessä tapahtuman ilmeestä”, Routo kertoo.
Festariviikonloppuna Moottoripyörämuseo oli yleisöltä suljettu, mutta nyt taas arki on palannut.
Lahden matkailuvetonaula on museo
Moottoripyörämuseolla on varsin kansainvälinen meno.
Tripadvisorissa se on noussut Lahden suosituimmaksi menokohteeksi jo kahdeksantena vuotena peräkkäin. Sen voi huomata jo heti sisääntulossa avautuvasta rock-henkisestä Ace-kahvilasta.
Turisteja riittää ja monet tulevat pyytämään yhteiskuvaa isännän kanssa.
Alan piireissä Routo on nimi.
Tunnetut maailmantähdet vierailevat museolla toistuvasti, jossa on myös kuvattu muun muassa musiikkivideoita sekä jaksoja kansainvälisiin televisio-ohjelmiin. On presidentin kirjettä, yhteistempauksia, taiteilijoita… Maailmankirjoihin jääneistä hetkistä kertovat lukuisat taulut seinillä.
Itse museossa on esillä vaihtuva näyttely moottoripyöriä. Ne pitävät sisällään toinen toistaan hulppeampia moottoripyörätarinoita, joista käänteitä ei puutu.
Moottoritie on kuuma
Ensi vuonna tammikuun viimeinen päivä 70-vuotta täyttävä Routo avaa mielellään elämäntaivaltaan.
Se ei ole mikään tavanomainen polku metsässä, vaan pikemminkin moottoritie suuressa maailmassa. Sellainen, millä on mukava ajella Harley-Davidsonilla tai vaikkapa sen lisenssillä valmistetulla harvinaisella Rikuo-moottoripyörällä, jollainen museossa myös on esillä.
Siihen tarinaan liittyy Japani, USA, sota ja rakkaus, mutta siitä enemmän joku toinen kerta.
Moottoripyörät kiinnostivat Routoa jo nuorena, mutta koulut jäivät kahdeksanteen luokkaan. Alkuun hän teki hanttihommia rakennuksilla.
”Niistä sai silloin ihan hyvin rahaa, mutta sitten innostuin lukemaan äidinkieltä ja matikkaa kansalaisopistossa. Pääsin opiskelemaan rakennusmestariksi”, hän kertoo.
Opintoihin hän ei kuitenkaan lähtenyt, sillä moottoripyörien myynti Sleepy Sleepersien Sakke Järvenpään ja Mato Valtosen kanssa kiinnosti enemmän.
Edelleen he ovat ystävyksiä. Mato Valtosen piirtämän Sliippareiden punk-paidan viimeiset kappaleet ovat nyt moottoripyörämuseolla myynnissä.
”Näissä ei ole enää oikein kokoja jäljellä. Kun nämä loppuvat, niin sitten ovat loppu”, Routo sanoo.
Elämäntapana tehdä unelmat todeksi
Routo perusti oman moottoripyöräliike Riku Motorsin vuonna 1984. Kymmenen vuotta myöhemmin hän kunnosti myymäläksi vanhan funkis-tyylisen huoltoasemarakennuksen Lahden Vesijärvenkadulla, jossa hän myi moottoripyöriä aina vuoteen 2011 asti.
Sekin oli rock-henkinen elämys ruutulattioineen ja asiaan kuuluvine rekvisiittoineen. Niemeen vanhalle teollisuustontille rakennettu Moottoripyörämuseo on jatkoa elämäntyölle.
Persoonana Riku Routo on välitön ja idearikas sekä taipuvainen nopeasti toteuttamaan sen, mitä ikinä keksii – ja hänhän keksii.
Roudolla on aivan käsittämättömän laaja tuttavapiiri, jossa riittää julkkiksia ja elämässään muuten ansioituneita ihmisiä. Yksi heistä on moottoripyörämuseon suojelija, 15-kertainen maailmanmestari, italialainen moottoripyörälegenda Giacomo Agostini.
Museon pystyttämiseen hankittiin aikoinaan rahoitusta mitä mielikuvituksellisemmilla tavoilla, kuten Agostinin signeeraamilla tiiliskivillä. Kallein niistä myytiin 100 000 eurolla. Yhteensä tiiliskivistä saatiin 240 000 euroa.
Museota on jo kertaalleen sen avaamisen jälkeen laajennettu vuonna 2020.
Rock-henkinen kattaus
Museon yhteydessä toimiva Ace Café on osa elämystä. Vuonna 1938 Lontoossa alkunsa saanut, moottoripyöräilijöiden keskuudessa suosittu brändi tuo mieleen legendaarisen Hard Rock Cafén.
Lahden moottoripyöräkahvila on ensimmäinen Lontoon ulkopuolelle avattu Ace Cafe. Ketjun muut löytyvät Orlandosta, Barcelonasta, Pekingistä, Lucernesta, Kuala Lumpurista ja Yokohamasta.
Rakennuksessa kierrellessä käytävällä tulee vastaan lapsiperhe, jonka nuorimmaista Routo kehottaa kokeilemaan pikkuista rekvisiittana olevaa moottoripyörää. Hän kohtaa huomioiden jokaisen vastaantulevan asiakkaan.
”Siihen saa istua. Tuo toinen on huvipuistosta, mutta se voi keikata, niin en ole uskaltanut laittaa toimimaan”, Routo juttelee.
Erikoisia yhteensattumia
Museon kokoelmissa on laaja kirjo moottoripyöriä entisöidyistä harvinaisuuksista kotimaisiin kilpa- ja harrastepyöriin eri aikakausilta. Osa niistä on lainassa ja osa ostettu omilla seikkailuilla ympäri maailmaa. Pyöriä ja muuta rekvisiittaa tarjotaan näyttelyyn.
Tuntuu, että moni asia museossa on onnellisten yhteensattumien tulosta, suorastaan johdatusta. Kuten vaikka se, millä tavoin Routo aikoinaan päätyi ostamaan Venäjältä omaa nimeään kantaneen, todella harvinaisen moottoripyörän.
Rikuo, teiden kuningas. Pyörän logossa on leijona.
”Kutsuivat nuorempana Rickard Leijonamieleksi”, Routo sanoo päätään puistellen.
Uuden ajan rakennus
Rakennuksena vuonna 2011 valmistunut moottoripyörämuseo on ympäristöystävällisyyden työnäyte. Pinta-alaa on 800 neliötä ja kuutioita riittää, mutta hiilijalanjälki on matala.
”Monet ainekset ovat ilmaiseksi tullutta kierrätystavaraa, kuten nämä tiilet täällä”, Routo esittelee.
Rakennus lämpiää maalämmöllä, aurinkopaneelit tuottavat sähköä ja olipa paikassa ensimmäisenä Kempiltä sähköautojen latausasema testikäytössä.
Miten museo on saatu voitolliseksi?
Pääosa ammatillisesti hoidettujen museoiden tuloista on julkista rahoitusta. Museoviraston museotilaston mukaan valtion ja kuntien rahoitus muodostavat yhteensä 70 prosenttia museoiden tuloista.
Suomen Moottoripyörämuseo toimii osakeyhtiömuotoisena ja toiminta on voitollista. Miten siinä on onnistuttu?
”Mehän tehdään ihan älyttömästi duunia, erilaisia kampanjoita. Me tehdään vuosittain upeista vanhoista prätkäkuvista seinäkalenteri, mitä myydään noin 3500 kappaletta joka vuosi ja saadaan siitä hyvin tuottoa”, Routo kertoo.
Myynti vaatii jatkuvia aktiivisia tekoja.
”Me ei todellakaan odoteta, että asiakkaat tulevat ovesta sisään, vaan mä jalkaudun tonne yrityksiin myymään.”
Routo mainitsee myös museon T-paita ja rekvisiittamyynnin olevan tärkeää kauppaa.
”Se on kaupallistettu nimenomaan. Ei me muuten pysyttäisi pystyssä, jos me vain avattaisiin ovet”, hän toteaa.
Joka vuosi moottoripyörämuseossa vaihtuu teema ja näyttely, jotta uutta nähtävää riittää.
”Parhaana vuonna ajetaan 4000-5000 kilometriä, kun vaihdetaan pyöriä näyttelyyn. Se on raakaa työtä”, Routo toteaa.
Design ja taide näyttelyjen ympärillä
Museossa on moottoripyörien ohella nähtävissä paljon designia ja taidetta, aina museon sisääntulossa olevasta valtavasta seinämaalauksesta lähtien. Miten tähän on tultu?
”Minussa asuu pieni design-ihminen. Estetiikka on tosi tärkeää, miltä mikäkin näyttää. Vaikka olen tällainen pitkätukkahippi, minulle on tärkeää, että kaikki on siistiä ja paikat ovat ojennuksessa.”
Puitteet suunnitellaan kokonaisuuksina, jossa kaikki natsaa toisiinsa. Paikassa näkyy taitelijoiden kädenjälkeä, esimerkiksi legendaarisesta Lahden muotoiluinstituutista valmistuneiden teoksia.
”Olen niin kauan ollut alalla ja tutustunut mielenkiintoisiin ihmisiin. Paikka vetää puoleensa samanhenkisiä ihmisiä paljn”, Routo perustelee.¨
Rikulandia kehittyy
Aluetta on tarkoitus kehittää entistäkin elämyksellisemmäksi. Iso Riku’s Motor World -kaariportti on suunniteltu sisäänkäyntiin toivottamaan vieraat tervetulleeksi.
”Headlandin VIP:in kohdalle tulisi kiinteä keittiö, mistä löytyy pizzauunit, savustamot ja grillit. Ja kiinteä esiintymislava etupihalle.”
Hiekkakentälle tulisi parkkialue.
”Siinä olisi myös pöytiä ja tuoleja, kun ollaan niin lähellä järvenrantaa”, visionääri kuvailee.
Museossa käy kova kuhina ja haastattelu maestron kanssa keskeytyy tuon tuosta, kun vieraita tulee häntä tervehtimään. Haastattelun sitaattien tarkastus seuraavana päivänä meinaa venyä vastaavien kiireiden alle.
”Eilenkin tuli 32 autoa, ne tulivat Suomeen pääkohteinaan moottoripyörämuseo ja Muumimaailma”, Routo mainitsee puhelimessa.
”Suomen läpi ajaa Nordkappiin valtavat määrät motoristeja ja myös autoja. Museosta on tullut heille pakollinen pysähdyspaikka”, hän kuittaa.
