Kiertotalous alkaa suunnittelupöydältä
Lue tiivistelmä
- Kiertotalouden mukaisessa suunnittelussa ratkaistaan etukäteen, miten tuotteet, palvelut ja järjestelmät vaikuttavat resurssien käyttöön ja kestävyyteen.
- Nykyinen lineaarinen “ota–käytä–heitä pois” -malli on ohjannut suunnittelua, mutta EU:n sääntely ohjaa nyt kohti kiertotalouden mukaista tuotesuunnittelua.
- Kiertotalouden suunnittelu perustuu kolmeen kysymykseen: miten jäte ja päästöt poistetaan? Miten materiaalit pidetään kierrossa ja miten ekosysteemit vahvistuvat?
- Keskeisiä suunnitteluperiaatteita ovat tuotteen tarkastelu osana laajempaa järjestelmää, materiaalien puhtaus sekä modulaariset ja korjattavat tuoteominaisuudet.
- Jäte nähdään suunnitteluvirheenä: tavoite on rakentaa tuotteita ja järjestelmiä, joissa materiaalit säilyvät arvokkaina useissa elinkaarissa ja tukevat luonnon kiertokulkua.
Kiertotalous ei ole vain materiaalikysymys, vaan suunnittelukysymys. Se, miten tuotteet, palvelut ja järjestelmät suunnitellaan tänään, määrittää pitkälti sen, kuinka resurssiviisas, kilpailukykyinen ja kestävä huominen on.
PYSÄHDY hetkeksi ja katsele ympärillesi. Mitä näet? Kaappi, kahvinkeitin ja toimistotuoli ovat jonkun suunnittelemia, samoin kuin vaatteesi, työpaikan pihalla oleva polkupyörä ja kodin hyllyssä oleva kosmetiikka.
Kun asioit verkkokaupassa tai varaat netissä hammaslääkärin, joku on suunnitellut käyttöliittymän ja sen mukana tulevan palvelukokemuksen. Olemme siis koko ajan suunnitteluratkaisujen ympäröiminä. Se, miten jokin tuote tai palvelu on suunniteltu, ohjaa sekä ajatteluamme, tottumuksiamme että käytöstämme.
Nykyinen, lineaarinen ota–käytä–heitä pois -talousmallimme on ohjannut ja ohjaa myös suunnittelua. Suunnittelun keskiössä on ollut yksittäinen tuote sen käyttöhetkellä ilman laajempaa huomiota tuotteen kierrosta tai vaikutuksista. ”Ympäristöystävällisistä materiaaleista” ja elinkaarisuunnittelusta on toki puhuttu pitkään, mutta lineaarisen ajattelun mallia ei ole kyseenalaistettu.
Kiertotalous ei ole vain materiaalivalintoja. Se on suunnittelukysymys.
Nyt, kun EU ja Suomi työstävät siirtymää kiertotalouteen, on yritysten hyödyllistä ymmärtää, miten tuotteita, palveluita ja niiden takana olevia prosesseja tulee kehittää, jotta on mahdollista pysyä mukana muutoksessa. Esimerkiksi EU:n Kestävä Tuotepolitiikka -aloite vaatii, että jatkossa kaikki EU:n alueella myytävät tuotteet ovat kiertotalouden mukaisia.
Mitä siis tarkoitetaan kiertotalouden tuotesuunnittelustrategioilla? Jos käännät kiertotalouden kolme periaatetta kysymyksen muotoon ja lähdet hakemaan niihin vastauksia osana suunnitteluprosessia, olet ottamassa ensi askelia kohti kiertotaloussuunnittelua:
- Miten jäte ja päästöt suunnitellaan pois?
- Miten materiaalit pidetään kierrossa korkea-arvoisina?
- Miten vahvistetaan luonnon ekosysteemejä?
On kuitenkin pureuduttava syvemmälle siihen, mistä on kysymys. Tämä artikkeli toimii johdantona kiertotalousperusteisen suunnittelun maailmaan.
Käytännössä kiertotalousperustaisen tuotesuunnittelun voi tiivistää kolmeen otsikkoon:
- tuote osana laajempaa systeemiä
- materiaalien puhtaus
- tuoteominaisuudet
Tuote osana laajempaa systeemiä
Tuotteen kierron ymmärtäminen ja sisäistäminen sekä teollisissa prosesseissa että osana luonnon ekosysteemiä muodostaa perustan kahdelle muulle otsikolle: tuoteominaisuuksien ja materiaalivalintojen suunnittelulle.
Ihminen on keksinyt jätteen, toisin sanoin: jäte on suunnitteluvirhe. Luonnossa jätettä ei ole, vaan kaikki on pelkkää raaka-ainetta (eng. everything is food). Luonnossa raaka-aineet ovat osa laajempaa ekosysteemiä vahvistaen, eheyttäen ja edesauttaen ekosysteemin toimintaa sen sijaan, että ne tuottavat jätettä, saastuttavat maaperää, ilmaa tai vesistöä ja ovat vahingollista eläimille ja ihmisille.
Tämän kiertokulun ymmärtäminen ja tuominen osaksi omaa suunnittelua on äärimmäisen tärkeää ja lähtökohta kaikelle muulle suunnittelutyölle. Sen sijaan, että suunnittelemme tuotteelle yhden elinkaaren meidän tulee suunnitella sille useita elinkaaria ja varmistaa materiaalin kierto.
Luonnon kiertokulun tuominen osaksi suunnittelua on lähtökohta kaikelle muulle suunnittelutyölle. Tähän ajatukseen pohjaa myös tuotteiden useiden elinkaarien suunnittelu.
Hyvä esimerkki on vaikkapa rakennus: kiertotaloudessa rakennukset suunnitellaan materiaalipankeiksi. Tämä tarkoittaa, että talo on suunniteltu siten, että osia voidaan hyödyntää mahdollisimman korkea-arvoisina uudelleen seuraavissa rakennuksissa. Jos uusia elinkaaria ei ole huomioitu suunnittelussa, tulee rakennuksesta ”kertakäyttörakennus”. Esimerkiksi nykyisin rakennusten betonielementit päätyvät murskaksi ja tienpohjaksi, joka edustaa kierrätystaloutta mutta ei kiertotaloutta.
Materiaalipuhtaus
Lähde suunnittelemaan totuttujen materiaalivalintojen sijaan puhtaiden materiaalien ja turvallisten kemikaalien virtoja. Esimerkiksi Cradle to Cradle -suunnitteluviitekehyksessä ja sertifioinnissa kiinnitetään erityisen tarkkaa huomiota materiaalien puhtauteen ja haitallisten kemikaalien eliminointiin (mennään siis pidemmälle kuin pelkkä REACH-asetus), jotta ne ovat turvallisia ihmisille ja ympäristölle ja mahdollistavat yllä mainitut turvalliset kierrot. Materiaalipuhtaus on siis tuotekehitys- ja innovaatiotoimintaa.
Lähde suunnittelemaan pelkkien materiaalivalintojen sijaan puhtaiden materiaalien ja turvallisten kemikaalien virtoja. Cradle to Cradle -suunnitteluviitekehyksessä ja sertifioinnissa kiinnitetään huomiota materiaalien puhtauteen ja haitallisten kemikaalien eliminointiin.
Esimerkiksi huonekalujen suunnittelija ja valmistaja Andreu World on C2C-sertifioinut koko laajan tuoteportfolion, vaihtanut materiaaleja biopohjaisiin ja kierrätettäviin sekä tehnyt tiukat kemikaalilinjaukset varmistaakseen, että heidän tuotteensa jättävät positiivisen jalanjäljen maailmaan. Osana prosessia yritys on kehittänyt omaa T&K-työtään ja prosessejaan hyvin kunnianhimoisesti sekä tehnyt tiivistä yhteistyötä omien toimitusketjukumppaneiden kanssa.
Toinen hyvä esimerkki on ruotsalainen urheiluvaatebrändi Houdini, joka on panostanut vahvasti kehitystyöhön, ja EU:n tekstiilistrategian mukaisesti kehittänyt monomateriaaleja, jotka on helppo pitää kierrossa yksinkertaisen materiaalikoostumuksensa takia. Päinvastainen esimerkki heikosta suunnittelusta ovat esimerkiksi ilmalämpöpumput ja niissä käytettävät ”ikuisuuskemikaalit” eli fluoratut PFAS-yhdisteet, jotka päätyvät ympäristön lisäksi itseemme.
Kaikki materiaalit kuuluvat joko nk. tekniseen kiertoon (ei-uusiutuvat materiaalit, esim. metallit ja mineraalit) tai biologiseen kiertoon (uusiutuvat materiaalit, esim. puuvilla ja puu).
Kaikki materiaalit kuuluvat joko nk. tekniseen kiertoon (ei-uusiutuvat materiaalit, esim. metallit ja mineraalit) tai biologiseen kiertoon (uusiutuvat materiaalit, esim. puuvilla ja puu).
Nyrkkisääntönä on, että kulutustavarat tulee suunnitella biologiseen kiertoon ja käyttötavarat tekniseen kiertoon. Jos esimerkiksi biologiseen kiertoon suunniteltu shampoo sisältää haitallisia kemikaaleja, huuhtoutuvat kemikaalit suihkuveden mukana maaperään, vesistöihin ja eliöihin ja lopulta takaisin itseemme juomaveden tai vaikkapa lautasella ateriana olevan kalan kautta.
Tuoteominaisuudet
Jotta puhtaat materiaalivirrat voivat toteutua, tulee materiaalien ja kemikaalien lisäksi miettiä, miten materiaalit yhdistetään toisiinsa. Hyvin yksinkertaistettu esimerkki on vaikkapa puusta ja metallista valmistettu tuoli. Puu kuuluu biologiseen kiertoon ja metalli tekniseen kiertoon. Jos osat on liimattu yhteen, niitä ei voi enää irrottaa toisistaan hajottamatta tuolia, jolloin tuolista on enää materiaalikierrätykseen. Tällaisesta suunnitteluratkaisusta käytetään nimeä monsterihybridi. Jos liimauksen sijaan suunnitteluvaiheessa olisi valittu ruuvaus tai klikkikiinnitys, puuosat voitaisiin vaihtaa, hioa ja istuttaa uuteen tuoliin ja näin komponentti saisi uuden elinkaaren ja pysyisi kierrossa korkea-arvoisena. Vältä siis monsterihybridien luomista!
Jotta puhtaat materiaalivirrat voivat toteutua, tulee materiaalien ja kemikaalien lisäksi miettiä, miten materiaalit yhdistetään toisiinsa. Useissa tuotteista on sekä uusiutuvia että ei-uusiutuvia materiaaleja – onkin tärkeää miettiä modulaarisuusperiaatteen kautta, miten osat voidaan helposti erottaa toisistaan.
Tuotteen ominaisuudet tulee suunnitella kiertoja tukeviksi hyödyntäen seuraavia strategioita:
- Modulaarisuus: helposti purettava ja uudelleen koottava (design for disassembly)
- Helppo ylläpito/korjaus/kunnostus/uudistettavuus
- Päivitettävä ja yhteensopiva, esim. tuoteportfolion osat/komponentit ovat yhteensopivia
- Uudelleen valmistukseen kelpaava
- Kierrätettävä
On selvää, että useissa tuotteista on sekä uusiutuvia että ei-uusiutuvia materiaaleja – sen takia onkin tärkeää miettiä modulaarisuusperiaatteen kautta, miten osat voidaan helposti erottaa toisistaan.
Käytännössä ensimmäisenä steppinä on se, että lähtee tarkastelemaan omaa suunnitteluprosessia näiden periaatteiden valossa: mikä toteutuu jo nyt, mitä ei olla vielä mietitty. Seuraava askel onkin luoda kiertotalouden mukainen suunnitteluohjeistus, jotta periaatteet jalkautuvat jokaiselle suunnittelutyössä mukana olevalle ja prosessin jokaiseen kohtaan.
KIRJOITTAJA
Anne Raudaskoski on suomalainen kiertotalouden, kiertotalousperusteisen suunnittelun ja uudistavan liiketoiminnan asiantuntija, joka työskentelee konsulttina, kouluttajana, puhujana ja kirjailijana. Hänet tunnetaan erityisesti siitä, että hän yhdistää kiertotalouden liiketoimintaan, tuote- ja palvelukehitykseen sekä muotoiluajatteluun.
Artikkeli on aiemmin julkaistu Design Forum Finlandin verkkosivuilla 9.5.2023, ja sitä on päivitetty DesignFinland Mediaan.
