”Se on hulluutta, koska se on puhdasta arvailua”, kuvailee muotoilutoimiston perustaja takaperoista innovaatioprosessia
Lue tiivistelmä
- Monessa suomalaisyrityksessä tuote suunnitellaan valmiiksi ennen kuin kukaan on kysynyt asiakkailta, mitä he oikeasti tarvitsevat.
- Muotoilua käytetään Suomessa lähinnä pieniin viilauksiin, vaikka isoin hyöty saataisiin, jos se otettaisiin mukaan jo yrityksen suuriin päätöksiin.
- Muotoiluun ja asiakasymmärrykseen panostavat yritykset pärjäävät tutkitusti paremmin kuin muut.
- Arvailun sijaan yritysten pitäisi kokeilla ja testata jatkuvasti, ollaanko oikealla tiellä.
Monelle innovointi tarkoittaa, että ensin keksitään idea, jota aletaan puskemaan asiakkaalle. Julius Oförsagd kääntää kuvion ympäri ja tuo asiakkaan suunnittelun lähtökohdaksi.
JULIUS Oförsagd on rovaniemeläisen Arctic Factory -muotoilutoimiston perustaja. Hän toimii nykyisin yrityksen toimitus- ja muotoilujohtajana. Muotoilutoimisto kehittää yritysten ja julkisen sektorin prosesseja ja toimintamalleja strategisen muotoilun, systeemisen ajattelun ja palvelumuotoilun keinoin.
Monen muotoilun ammattilaisen tavoin Oförsagd kokee, että Suomessa ei täysin ymmärretä muotoilun ja aineettoman pääoman arvoa. Osaajia on, mutta heitä ei osata hyödyntää oikealla tavalla. Kun ongelmia halutaan ratkaista, ei muotoilija tyypillisesti ole se, keneen ensimmäisenä turvaudutaan.
“Intuitiivisesti ensimmäinen ajatukseni on, että kyllä me lapsenkengissä ollaan, etenkin kun puhutaan strategisen tason kyvykkyydestä ottaa huomioon asiakasryhmät, heidän tarpeensa”, Oförsagd sanoo.
Miten systemaattisesti hyödynnettäisiin sitä tietoa palveluiden ja tuotteiden kehittämisessä?
”Siinä on hirveä potentiaali, mutta tekemistä on ihan todella”, hän alleviivaa.
Miten puhua muotoilusta mainitsematta sanaa muotoilu?
Kun Suomessa puhutaan muotoilusta tai designista, monelle on epäselvää, mistä oikeasti on kyse. Muotoilijat ovat jääneet omaan kuplaansa. He ymmärtävät aineettoman pääoman merkityksen, mutta eivät ole onnistuneet myymään ajatusta sen ulkopuolelle.
“Kun lähdetään yrityksille puhumaan muotoilusta ja designista, niin kyllähän se kuilu siinä välillä on aika suuri. Me ammattilaiset ymmärrämme mitä muotoilu tarkoittaa, mutta mitä esimerkiksi pienyrittäjä muotoilusta ajattelee?”
Kenties ongelma on kielessä. Välttämättä ei edes ole viisasta puhua muotoilusta, sillä kyse on lopulta asiakkaan auttamisesta ja heidän liiketoimintansa kehittämisestä. Tämä voisi kuulostaa ymmärrettävämmältä, kuin designista puhuminen. Muotoilun tehtävä on tuottaa arvoa asiakkaalle ja auttaa heitä menestymään.
”Me uskomme sen tapahtuvan muotoiluajattelun ja interaktiivisen kehittämisen prosessin kautta”, Oförsagd sanoo.
Nurinkurinen innovaatioprosessi unohtaa muotoilun
Tyypillinen innovaatioprosessi noudattaa usein samaa kaavaa. Ensin keksitään tuote, jonka jälkeen sitä lähdetään kaupallistamaan. Liiketoiminnan pitäisi lähteä liikkeelle vasta sitten, kun kaupallinen pohja on olemassa.
”Yritys keksii idean ja alkaa puskemaan sitä asiakkaalle. Tämä on hullutta, sillä se on puhdasta arvailua”, Oförsagd puuskahtaa. Asiakas tulee viimeisenä, vaikka juuri hänen pitäisi olla kaiken lähtökohta.
“Ensin tulisi systemaattisesti selvittää, keitä asiakkaat ovat ja millaisia tarpeita heillä on. Sitten lähdettäisiin sen pohjalta jalostamaan ideaa.”
Haasteena on, että yritykset eivät uskalla käyttää muotoilua riittävän rohkeasti. Kun sen käyttö jää vain operatiiviselle tasolle, myös saatu hyöty on sen mukaista. Kun muotoilu otetaan osaksi strategista päätöksentekoa, siitä saadaan paljon enemmän irti.
“Palvelumuotoilija jää usein pieneen lokeroon. Ja kun yrittäjä ei koe, että tästä oli merkittävää hyötyä, se ei lähde investoimaan siihen lisää. Vie aikaa, että oikea return on investment syntyy.”
Huikeinkin innovaatio kaipaa muotoilua
Suomessa on totuttu konkretiaan, minkä vuoksi termit kuten “aineeton pääoma” voivat kuulostaa vieraalta. Siksi siihen ei myöskään uskalleta panostaa riittävästi. Ymmärrystä pitäisi lisätä kaikkialla, mutta kaikki lähtee liikkeelle johdosta.
“Meillä voi olla käsissä huikea innovaatio, mutta sitä ei jakseta lähteä jalostamaan sellaiseen muotoon, että se olisi oikeasti hyvä käyttää, hyvännäköinen, houkutteleva ja haluttava. Tyydymme siihen, että meillä on tuote ja toivomme jonkun ostavan sen.”
Oförsagdin mielestä asenteissa olisi parantamisen varaa.
“Meillä pitäisi olla järkyttävän paljon enemmän kunnianhimoa ja uskoa siihen, että meiltä voi tulla maailman parhaita juttuja. Täällä lähtökohtaisesti ajatellaan, että “ei me osata” ja “Ruotsissa tehdään kuitenkin paremmin. Itsetunnon boostaaminen olisi ihan paikallaan.”
Muotoilija voi auttaa liiketoiminnan tehostamisessa
Luovaa osaamista kannattaa hyödyntää yritystoiminnan kehittämisessä. Käytännön esimerkin Oförsagd kertoo Firenzestä.
“Italian reissulla kävimme sämpyläbaarissa, jota Instagram oli suositellut. Siellä oli hirveä jono, joka liikkui todella hitaasti. Osa asiakkaista ei jaksanut odottaa, joten he lähtivät pois. Mitä tämä tarkoittaa yrityksen liikevaihdossa? Liiketoiminnan näkökulmasta tulisi ymmärtää, miksi kyseisestä paikasta on tullut niin suosittu, ja miten voidaan tarjota sama kokemus tehokkaammin. Tämä on puhdasta liiketoiminnan kehittämistä ja johtamista. Muotoilija voisi auttaa tässä ihan hirvittävästi.”
Vain teot ratkaisevat ja niitä tarvitaan Suomeen enemmän. Miten suomalaisia yrityksiä voidaan kannustaa hyödyntämään enemmän aineettoman arvonluonnin palveluita?
“Rahoittajat, jotka tukevat liiketoiminnan kehittämistä, voisivat alkaa rohkeammin vaatimaan, että tätä osaamista käytettäisiin enemmän. Meillä on tutkimustuloksia siitä, että yritys, joka hyödyntää sitä menestyy paremmin kuin sellainen, joka ei hyödynnä.”
“Iso laiva kääntyy hitaasti, mutta se kääntyy esimerkkien avulla. Tarvitsemme Suomeen menestystarinoita.”
Yritysjohdolle mittariksi asiakasarvo
Aineettoman pääoman kehittymistä voidaan seurata erilaisten yritystoiminnan keskeisten mittareiden avulla. Tällaisia ovat esimerkiksi asiakkuuksien määrä, asiakastyytyväisyys ja asiakassuhteiden pysyvyys.
“Puhutaan asiakasarvosta, jota organisaation johdon pitäisi pystyä mittaamaan. Miksi niitä ei voisi seurata systemaattisemmin?”
Vähemmän kannattaisi jättää arvailun varaan.
“Toiminnan tulisi olla iteratiivista, eli koko ajan kokeillaan ja testataan, mennäänkö oikeaan suuntaan vai ei. Näin riski on pienempi, sen sijaan että otetaan 500 000 euroa lainaa ja katsotaan sitten, miten menee”, muotoilujohtaja päättää.
