Ja niin kansa hurmaantui lämpöpumppujen ilosanomasta
Lämmitysjärjestelmät ja lämpöpumput ovat tavalliselle kansalle vierasta, vaikeaa, tylsää ja teknistä – paitsi jos niistä kertoo Maalämpö-Sanna. Gen X -vaikuttaja imuroi liidit LinkedInistä.
ENERGIA-ALALLA Sanna Olshinin tietävät kaikki, mutta huippubrändääjän tavoin hän on valloittanut yleisön myös oman alansa ulkopuolelta.
Rahan- ja ympäristönsäästön ilosanomaa lämpöpumppuaiheisilla postauksillaan jalkauttava leidi on noussut 2,5 vuoden aikana LinkedInin superstaraksi.
Miten hän on tehnyt tuon kaiken ja mitä vinkkejä Sannalla olisi jaettavana LinkedIn-kansalle? Otetaan siitä selvää.
Alkuun linkkari ällötti
Sanna Olshin, sinut tietävät kaikki ja sinusta puhuvat kaikki LinkedInissä. Mistä kaikki sai alkunsa?
”Alkuun minulla oli LinkedIn-profiili vain siksi, että se kuului olla. En tykännyt linkkarista, se oli ällöttävä. Sellainen itsensä esille nostamisen paikka, missä vain yritetään myydä jotain”, hän aloittaa.
Linkkarissa käytiin silloin kun muistettiin, mutta sinne ei postailtu koskaan mitään ja verkostoiduttiin vain tuttujen kanssa.
”Sellainen tosi tyypillinen käyttäjä. Ja kun työpaikat ja sähköpostit olivat vaihtuneet, en lopulta päässyt kirjautumaan tililleni ollenkaan.”
Tällä kertaa en menetä profiiliani.
Sanna pyysi LinkedInin tuesta apua tilin palauttamiseen, mutta tuloksetta. Siitä suivaantuneena hän päätti perustaa uuden profiilin ja muuttaa koko toimintatapansa LinkedInissä.
”Tällä kertaa olen siellä niin aktiivinen, etten enää menetä profiiliani. Vaikkei siinä ollut mitään menetettävää”, hän naurahtaa.
Terveisiä lämmönjakohuoneesta
Työkseen Sanna Olshinin kartoittaa taloyhtiöiden ja muiden kiinteistöjen lämmitystä. Kuinka paljon energiaa kuluu ja paljonko voisi säästää vaihtamalla maalämpöön tai muuhun lämpöpumpulla tuotettuun lämpöön.
”Tilastojen valossa asuminen on ihmisen elämän kaikkein suurin yksittäinen kuluerä. Suomalaisilla menee asumiseen suurin osa rahoista. Lämmitys taas on asumisen suurin kuluerä. Jos siitä pystyy säästämään yhtään, niin ihmiselle jää enemmän rahaa”, hän perustelee.
Toinen puoli bisnestä on ympäristö.
”Vaikkapa maalämpöhanke on ihmisen elämän suurin ympäristöteko, eli sillä on oikeasti merkitystä. Olen aika ylpeäkin siitä, että tässä ei vain puhuta kauniita vaan pudotetaan päästöjä.”
Uusi profiili, uusi alku
Uuteen profiiliin tuli alkuun vain oma nimi ja kontakteiksi hän pyysi siskonsa ja silloisen pomonsa. Vaikka profiili oli täyttämättä, oli aika luoda ensimmäinen postaus.
Siinä Sanna seisoi keltainen takki päällä ja kertoi olevansa matkalla maalämmön kartoituskäynnille. Se sai noin tuhat näyttökertaa.
”Päätin lähteä tekemään omannäköistä juttua ajatuksella, että kukaan ei ymmärrä lämpöpumpuista mitään. Teen postauksista sellaisia, ettei kenenkään edes tarvitse ymmärtää.”
Kolmessa kuukaudessa hän sai ensimmäisen kaupallisen liidin ja asiakkaan.
”Olin aivan hämmentynyt. Joku on lukenut minun postauksiani!”
Raketointi ykkösvaikuttajaksi
Vain kymmenen kuukautta myöhemmin Sanna Olshin oli rikkonut Suomen näkyvyysennätyksen. Hänellä oli ollut LinkedInissä nopein kasvu lyhyimmässä ajassa.
Vuodessa hän oli noussut alustalla energia-alan ykkösvaikuttajaksi ja kuuli kuuluvansa koko maailman LinkedInin yhden prosentin kärkijoukkoon. Favikon listaa vaikuttajasijoituksia LinkedInissä.
Ja nyt 2,5 vuotta myöhemmin, haastatteluhetkellä syksyllä 2026, hänen postauksensa ovat näkyneet yleisölle arviolta 20–30 miljoonaa kertaa.
”Se on viimeisin tieto, kun minulla ei ole mitään maksullisia työkaluja”, Sanna tarkentaa.
Kuulostaa juhlavalta, vaikkakin itse työarkeen loisto ei samalla tavalla heijastunut.
”Minulle se ei näyttänyt ollenkaan siltä, miltä se näyttää ulkopuolelta, joten olihan se aika hämmentävää kuulla. Minähän olen vain siellä lämmönjakohuoneessa niin kuin ennenkin.”
LinkedInin ydin on muut ihmiset
Puhutaan somepäivityksistä. Suurelle osalle linkkarikansaa yksittäisen postauksen tekeminen on valtava ponnistus, johon tekeminen nopeasti kaatuu.
Sanna postailee lähes päivittäin, joulut ja juhannukset mukaan lukien. Kaikki tapahtuu kännykällä.
Hän kertoo käyttävänsä LinkedIniin keskimäärin 20 tuntia viikossa eli puolen työviikon verran normaalin työn lisäksi. Vähiten aikaa kuluu oman postauksen tekemiseen.
”Siihen menee kolme minuuttia. Kirjoitan päivitykset aamukahvilla silloin, kun pää on ihan tyhjä.”
Aiheet syntyvät työmaakäynneistä, sisäisistä palavereista ja ennen kaikkea asiakkailta.
”Joka ikinen kommentti ja kysymys asiakkaalta on postauksen aihe. Ne vain prosessoituvat yön aikana, kun kuvittelen, että muka lepäilen ja nukun. Aamulla postaus onkin valmiina päässä, ja kirjoitan sen vain puhtaaksi”, hän naurahtaa.
Aika LinkedInissä kuluu pääasiassa keskusteluihin, kommentteihin ja yksityisviesteihin vastaamiseen. Toisten postauksissa Sanna viettää enemmän aikaa kuin omissaan.
”Alussa en ymmärtänyt, mikä on LinkedInin ydin. Kuvittelin, että se on omat postaukset, kunnes oivalsin, että se onkin ne ihmiset siellä, se verkosto. Missään muussa kanavassa ei varmasti Suomessa pääse tutustumaan yli ammatillisten tai maantieteellisten rajojen näin matalalla kynnyksellä.”
Linkkarin aiheet
Olen seurannut Sanna Olshinin nousua LinkedInissä melko alusta lähtien. Tekniikan journalistina ja energia-aiheisiin erikoistuneena viestijänä hänen päivityksensä nousivat syötteeseeni aikaisessa vaiheessa.
Joka ikinen päivitys käsittelee lämpöpumppuja tavalla tai toisella.
Välillä postaus saattaa alkaa jostain aivan muusta, mutta johtaa yllättävästi lämpöpumppuihin. Tästä on tullut myös nimitys Aasinsilta-Sanna, sillä seuraajat odottavat, miten mikäkin asia saadaan lopulta johtamaan lämpöpumppuihin.
Aasinsilta-Sanna johtaa asian kuin asian lämpöpumppuihin.
Päivitykset ovat viihteellistä ja kevyttä luettavaa, vaikka niiden takana on vahva sanoma.
Se mitä päivityksistä ei löydy, ovat kahvikuppikuvat tai jutut muista aiheista. Sanna kertoo LinkedInin olevan hänelle ammatillinen alusta ja kokevansa, että yksityiselämän jakaminen sopii paremmin muihin kanaviin.
”Toki yritän pitää sen myös itseni näköisenä ja sellaisena, että se on kevyttä. Välillä sorrun meuhkaamaan, jos oikein ottaa joku päähän, mutta pääasiassa pyrin siihen, että joukossa olisi edes pieni hymynpilkahdus, koska lämmitysjärjestelmät nyt eivät vain ole niin hassunhauska asia.”
Teksti vastaan video
Instagramissa ja TikTokissa visuaalisuus on paljon suuremmassa osassa kuin LinkedInissä.
Linkkarissa tekstin ääreen pysähdytään ja se luetaan, toteaa LinkedIn-vaikuttajamarkkinointitoimisto Linkfluence Partnersin perustaja Mikko Pirhonen.
”Siinä pystyy helpommin avaamaan asioita ja käymään läpi, miksi joku tuote toimii ja mitkä ovat palvelun edut, verrattuna siihen, että toisen somen fiidissä tulee vastaan lyhytvideo, jossa asiat juostaan kymmenessä sekunnissa äkkiä läpi.”
B2B-tuotteiden ja palvelujen syvällisempi avaaminen, luottamuksen rakentaminen, oikean kohderyhmän tavoittaminen sekä keskustelun aikaansaaminen merkityksellisten ihmisten kanssa ovat LinkedInin vahvuuksia.
Linkkarissa ollaan ostohousut jalassa.
Kaupallisuus on avoimemmin läsnä.
”Kun linkkarissa ollaan, B2B-maailmassa ostohousut ovat yleensä enemmän jalassa kuin muissa someissa”, Pirhonen lisää.
Hyvä linkkarivaikuttaja osaa tuoda tekstissä tarinallisesti esiin pääpointit siitä, mistä puhutaan ja mikä on asiakkaan tuoma hyöty kohderyhmäverkostolle.
”Hän osaa herättää keskustelua ja luo sitä. Ehdottomasti tärkeintä on saada yleisö sitoutumaan postauksiin”, hän sanoo.
Postauksen pitää antaa jotain
Myös Sanna Olshin on kokenut parhaiten toimiviksi LinkedIn-päivityksiksi tekstin ja kuvan yhdistelmän, mutta myös videot toimivat, jos mukana on jokin oivallus.
”Se ei saa olla vain sellainen ’heippa, olen menossa maalämmön kartoitukselle’, mikä ei anna kenellekään mitään. Postauksen täytyy antaa jotain, niin kyllä se sitten toimii. Jotkut ovat jopa tallentaneet ja jakaneet videoitani.”
Mikäli videoita tehdään, niiden kannattaa olla mahdollisimman lyhyitä. Hänen omat videonsa ovat kestäneet 20 sekunnista reiluun minuuttiin.
Anna, niin olet kiinnostava.
”Ihmisten kärsivällisyys tuntuu olevan aivan olematon. Luulen, että video pitäisi puristaa alle kymmeneen sekuntiin”, Olshin summaa.
Silloinkin videon pitää lähteä liikkeelle suoraan jostain kiinnostavasta kohdasta, samoin kuin tekstipostauksen aloituksen.
”Jos se ei ole kiinnostava, kukaan ei klikkaa sitä auki.”
Doomscrollaus on alustojen unelma
Doomscrollaus tarkoittaa somesisältöjen pakonomaista, nopeatahtista selaamista siinä toivossa, että jotain kiinnostavaa tulisi vastaan.
Doomscrollauksen taustalla on alustakoukku, jossa yhdistyvät aivojen palkitsemisjärjestelmän heikkoudet ja muotoilu, joka on rakennettu hyödyntämään niitä.
Satunnainen palkkio on koukun ydin. Kun palkkio tulee epäsäännöllisesti, toiminta jatkuu sitkeämmin kuin silloin, kun palkkio tulee joka kerta. Psykologi B. F. Skinner osoitti tämän jo 1950-luvulla kyyhkysillä tehdyissä kokeissa.
Peliautomaatit toimivat tismalleen näin.
Myös LinkedInissä doomscrollataan.
Suurin osa syötteestä on yhdentekevää, mutta joskus vastaan tulee jotain hauskaa, yllättävää tai osuvaa. Juuri se pitää peukalon liikkeessä.
Selaamisesta syntyy kierre monesta syystä. Syöte ei lopu koskaan, seuraavaan sisältöön pääsee pienellä vaivalla, algoritmi oppii käyttäjän mieltymykset ja lyhyt sisältö palkitsee muutamassa sekunnissa. Lisäksi taustalla vaikuttavat FOMO eli pelko jäädä jostain paitsi sekä selaaminen keinona paeta tylsyyttä, ahdistusta ja väsymystä.
Alustat on suunniteltu hyödyntämään näitä mekanismeja, koska niiden liiketoiminta perustuu käyttäjien käyttämään aikaan.
Vaikka doomscrollaus liitetään tyypillisesti lyhytvideoalustoihin, se ei ole harvinainen ilmiö myöskään teksti- ja kuvapainotteisessa LinkedInissä.
Postaus, joka linkkarissa sytyttää
Myös Sanna Olshin tunnustautuu linkkarissa doomscrollaajaksi. Millainen on se sisältö, josta huippuvaikuttaja itse saa palkinnon?
”Haluaisin nähdä ensinnäkin sellaista sisältöä, joka on ammatillista ja josta opin uutta”, hän vastaa.
Toisinaan on ollut aamuja, kun hän selaa LinkedIniä ja miettii, että haluaisi kommentoida, tallentaa ja nähdä hyvää sisältöä, mutta miksi ei löydy mitään, mitä voisi edes peukuttaa.
”Välillä vastaan on tullut jotain hassunhauskaa, mikä ei todellakaan ole ammatillista, ja olen jäänyt sille hekottelemaan. En ole yhtään sen parempi käyttäjä, enkä voi opastaa muitakaan tekemään laadukasta sisältöä, koska riippuu ihan omasta mielialasta, mikä kiinnostaa ja kenen sisältö kiinnostaa. Kyllä siinä käy niin, että välillä jää selaamaan, ja onhan se vähän aivotontakin.”
Alustan algoritmia koulutetaan omalla toiminnalla reagoimalla tai kertomalla, ettei halua jatkossa nähdä tämänkaltaista sisältöä.
Pahimmat turn-offit?
Entä mikä LinkedInissä on turn-off, josta siirtyy postauksen valikkoon merkitsemään, että tästä ei ole kiinnostunut?
”En tykkää välttämättä sellaisista postauksista, missä jaetaan toisten ihmisten henkilökohtaisia asioita, kuten terveystietoja. Tai avioeron ruotimista, mihin vedetään mukaan ex-puoliso. Tällaisiakin on näkynyt”, hän toteaa.
Iäkäs vanhempi saattohoito-osastolla kasvokuvien kanssa tai lapsi sairaalassa nostaa karvat pystyyn, kun lupaa kuvien ja terveystietojen levittelyyn somessa ei ole kysytty.
Asiaton kielenkäyttö kilpailijaa tai entistä työnantajaa kohtaan, samoin kuin liikesalaisuuksien vuotaminen, ovat punainen vaate.
”Muuten persoona saa näkyä ja kuvat saavat näkyä.”
Ovatko selfiet somessa tärkeitä?
”Tuo on hyvä kysymys, koska en laittanut selfieitä alkuun ollenkaan. Enhän ole sitä ikäpolvea”, Olshin vastaa kysymykseen selfieiden merkityksestä.
Kuulumme Sannan kanssa molemmat Gen X sukupolveen, joiden lapsuudessa kuvat otti joku muu. Filmi ja sen kehittäminen maksoivat, ja kuvia otettiin juhlissa, kouluissa ja lomilla. Useimmista meistä on otettu lapsuudessa vain vähän kuvia.
Selfieiden ottaminen ja postaaminen someen ei ole lähtökohtaisesti ollut monellekaan meistä luontaista.
X-sukupolvi kasvoi Suomessa, jossa itsensä esille tuominen oli lähes paheksuttavaa. Ei saa luulla itsestään liikoja. Selfie näyttää tuon säännön rikkomiselta, ja moni lukee sen turhamaisuudeksi tai narsismiksi.
Työminä ja yksityinen minä pidettiin erillään. Ammatillinen arvo tuli osaamisesta, tittelistä ja tuloksista, ei naamasta. Selfie työyhteydessä on saattanut tuntua siltä, että vedotaan olemukseen asiasisällön sijaan.
Joillakin taustalla on saattanut vaikuttaa vielä kriittinen suhde omaan ulkonäköön.
Moni X-sukupolven edustaja on kasvanut ihanteiden keskellä, joissa vain tietynlainen ulkonäkö oli kuvan arvoinen. Kuvan julkaiseminen on saattanut tuntua altistumiselta arvostelulle.
Tällä oivalluksella suhtautuminen selfieisiin muuttuu
Ratkaiseva muutos tapahtuu, kun selfien merkitys vaihtuu. Kun kuvan tarkoitus on kertoa, kuka tämän takana on, eikä ”katso minua”, häpeän ja turhamaisuuden kehys menettää otteensa.
”Alkuun linkkarissa vähän karsastin sitä, miksi tänne otetaan huonoja valokuvia. Jossain vaiheessa kuitenkin mietin, että ihmisistä olisi varmasti kiva tietää, kuka täällä postailee, ja että näkyisin itsekin jossain kuvassa”, Sanna toteaa.
Ihmiset tykkäsivät nähdä henkilön, ja lisäksi se helpotti livekohtaamisia esimerkiksi maalämmön kartoituskäynneillä. Nyt hän oli jo entuudestaan tuttu.
”Ennenhän olin sellainen myyjänrenttu, joka vain tulee ja yrittää viedä heidän rahansa. Nyt he tiesivät, kuka olen, ja luottamus oli jo syntynyt, kun he olivat saaneet seurailla touhujani ihan rauhassa.”
Selfiet kasvattavat luotettavuutta
Kartoituskäynnille pyytäminen tarkoittaa, että on jo läpäissyt jonkun seulan. Yhteydenotot alkavat aina sanoilla: ”olen seuraillut sinua jo jonkin aikaa”. Ja vaikka asiakkaat eivät välttämättä olisi Sannalle entuudestaan tuttuja, Sanna Olshin on heille.
”He tunsivat minut, jotkut jopa halasivat. On juotu pullakahveja iäkkäämpien taloyhtiöiden hallitusten puheenjohtajien kanssa ja rapsuteltu lemmikkejä”, Olshin kertoo valtavasta muutoksesta asenteissa.
Muutos on syntynyt pitkälti sen ansiosta, että hän on esiintynyt omilla kasvoillaan ja juuri sellaisena kuin on. Siitä syntyy käsitys, ettei toinen voi olla mikään roisto tai huijari.
Ei mikään myyjänretale
Myyntityöhön suomalaisilla on lähtökohtaisesti ehkä vähän nuiva suhtautuminen?
”On, vaikka parhaimmillaan se on asiakkaan auttamista.”
Sinuun suhtautuminen on selkeästi erilaista. Olet ollut hyvin haluttu työmarkkinoilla LinkedIn-näkyvyytesi takia. Olet kertonut, että ehdotuksia erilaisista yhteistöistä tulee paljon, mutta myös työpaikoista. Muistan, että eräässä työpaikassa sinulla oli jono asiakkaita tulossa samanaikaisesti, kun kollegoilla jonot puuttuivat?
”Näin se on mennyt. Ennen LinkedIniä minullakin oli ihan perinteiset keinot käytössä, kun olen ollut aina ihan eturintamassa, asiakkaan ensikontaktina. Kylmäsoittelua, tapaamisten buukkaamista ja tällaista perinteistä jalkatyötä. Sitä täytyy tehdä edelleen, ja se on tärkeää, mutta LinkedIn-näkyvyyden myötä tilanne muuttui niin, että lähes kaikki uudet asiakkuudet ovat tulleet LinkedInin kautta.”
Somejulkisuus tuo resilienssiä
Yhteyttä pienten taloyhtiöiden lisäksi ottavat myös isot kiinteistöt, kiinteistövarainhoidon toimijat ja rakennuttajat.
Kun rakennusala syöksyi lamaan ja markkina meni kiinni ARA-avustusten loppuessa ja lainojen korkojen noustessa, Olshinilla oli silti sata kiinteistöä vuodessa.
”En oikeasti ehtinyt niitä hoitamaan, ja kollegat ihmettelivät, mistä saavat uusia asiakkaita. He olivat tottuneet siihen, että hyvänä aikana tilauksia vain tuli, eikä niitä tarvinnut etsiä mistään. Heiltä puuttui tämä näkyvyyden tuoma etu.”
Ennen somejulkisuutta kukaan ei löytänyt, koska kukaan ei tiennyt olemassaolosta.
Olshinilla on edelleen tuoreessa muistissa aika ennen LinkedIniä, kun kukaan ei todellakaan tarjonnut työpaikkaa eivätkä headhunterit tai asiakkaat soitelleet.
Kukaan ei löytänyt häntä, koska kukaan ei tiennyt hänen olemassaolostaan.
”On se muuttanut paljon asioita, vaikka en ole itselleni sitä näkyvyyttä hakenut. Enkä ole yhtään kertaa sanonut LinkedInissä, että olisin jotenkin taitava tai osaava. Lämpöpumppumarkkina on täynnä minua teknisesti taitavampia ihmisiä, mutta heillä ei ole ehkä ollut tahtotilaa lähteä tällaiseksi maskotiksi tai sanansaattajaksi.”
Halutaan nainen
Ehkä kyse on myös siitä, keitä me uskallamme kohdata. Kuka on ihminen, jonka kanssa tuntuu turvalliselta ja luotettavalta keskustella, ettei ole mikään myyjänretale?
”Se voi olla, koska toiveita tulee varsinkin naispuolisilta henkilöiltä”, Olshin vastaa.
”Ymmärrän, että jos olisin gynekologi, nainen haluaa naisen. Mutta kun puhutaan lämpöpumpuista, sukupuolella ei pitäisi olla väliä”, hän hymähtää.
Varsinkin naiset tuntuvat ajattelevan, että teknisellä alalla toimivat miehet joko väheksyvät naisten ymmärryskykyä teknisissä asioissa tai euroihin liittyvissä isoissa hankkeissa tai suhtautuvat muuten nuivasti.
”Messuilla on tullut vastaan paljon naisia, jotka ovat taloyhtiöiden hallituksissa tai isännöitsijöinä. He sanovat haluavansa ihmisen, joka osaa selittää asian heille ja heidän osakkailleen.”
Halutaan, ettei ole tyhmiä kysymyksiä eikä heti mennä vaikeisiin delta-T-arvoihin, hyötysuhteisiin, virtaamiin ja tekniikkajargoniin.
”Kyllä sen osaisi tehdä mieskin, ei siihen naista tarvita, että osaa avata asian ymmärrettävästi”, Olshin lisää.
Luottamuksen asialla
Ehkäpä ihmiset LinkedIn preesensisi perusteella tietävät, että kohtaaminen kanssasi on miellyttävää? Kun puhutaan päätöksenteosta, kyse on myös tunteista, ei pelkästään matematiikasta.
Tunne ratkaisee ja myös silloin, kun kyse on isoista investoinneista.
Kuinka miellyttävältä ylipäänsä tuntuu pallotella näitä haastavia, isoja ja kalliitakin investointeja ja sopia niistä.
”Toivon, että se on noin. Varmaan kaikki asiakkaat eivät minusta tykkää, eikä tarvitsekaan, mutta toivon ainakin, että heille tulisi sellainen kokemus, että voi kysyä mitä vaan ja että jos en itse tiedä, etsin heille avun”, hän vastaa.
”Tunneperäisiähän ne päätökset ehdottomasti ovat, koska jos ne olisivat järkiperäisiä, suurin osa Suomen kiinteistöistä olisi jo lämpöpumppujen varassa.”
